Ihan kamalaa. Mä jätin N:n. Mulla on ihan totaalisen paska fiilis ja nyt kuuntelen vain kaikkea surumielistä musiikkia ja kelailen päässäni kaikkea mitä N sanoi minulle.
"Sano, että mulla on tyttöystävä vielä perjantaina kun palaan lomille"
 
N olisi halunnut olla kanssani tosissaan. Hän oli varma, että pääsemme sen kaiken ylitse, ahdistukseni. Mä tiedän ettei sen yli päästä. Se pahenee pahenemistaan jos en nyt pysäytä sitä. En ole vielä valmis kohtaamaan toista ihmistä j olemaan parisuhteessa. Mun on ensin opittava olemaan itseni kanssa ja siihenkin on vielä matkaa. Ja mä en ollut vain niin hulluna siihen ihmiseen, että olisin jaksanut .
 
Kävin tänään Rosen-terapiassa. Mä itkin siellä ja räkä valui aika kiitettävästi. Mä olen kokenut paljon ja mua on kohdeltu väärin. Mä en tiedä enää arvoani ja mun on opeteltava se uudestaan. Mulla on mahdollisuus hyvään kumppaniin ja onnellisuuteen. Olen ehkä kokenut lapsuudessani kaikkea muuta, mutta se ei ole totuus, elämäntarinoita on miljardeja, mä voin valita sen onnellisen tavan.