En ole oikeastaan pahemmin ajatellut Sebastiania. Oikeastaan päällimmäinen fiilikseni on helpotus. Nyt olen vapaa kaikesta siitä toisen sanojen analysoinnista ja en ole koko aika odottamassa viestiä joltain. Elämäni ei enää pyöri yhden henkilön ympärillä. Tietyllä tapaa olen onnellisempi kuin koskaan. Voin tehdä mitä vain. Maailma on minun. Minun ei tarvitse juosta kenenkään perässä. Minulla ei ole pakkomiellettä kenestäkään. Voin edelleen näyttää hyvältä ja tuntea oloni hyväksi. Nautin edelleen ihmisten seurasta. Tärkein juttu minkä Sebastian opetti minulle on ehdottomasti se, että olen haluttu. Minä olen haluttu miesten keskuudessa. Minulla on ulkonäköä riittävästi,minulla on tyylitajua. Olen hyvää seuraa. Minä kelpaan! Minun ei tarvitse odottaa, että prinssi rohkea tulee ja noutaa minut. Minä voin itse valita sen prinssini, sillä minä kelpaan. Tämä on ollut aivan älyttömän upeaa huomata. Sellainen joka ei ole tuntenut kelpaamattomuudentunnetta, niin ei voi ymmärtää sitä mahtavaa tunnetta, kun tajuaa, että kuinka hyvältä näyttääkään ja kuinka haluttu on.

Mutta sen helpotuksen alla piilee kuitenkin jossain syvällä suru. Taas kävi näin. En tiedä surettaako minua Sebastianin "menetys" vai se, että kuvittelen hänelle jonkun toisen hänen vierelleen? Ja se kun Sebastian selittää samat asiat uudelle tytölle kuin minulle? Se satuttaa eniten. Tiedän, että löydän Sebastianin vertaisen ja vielä paremman, mutta onko kyse kuukausista vai vuosista, niin se pistää ahdistamaan. Tosin sen takia yritänkin olla ajattelematta sitä ja keskittyä nykyhetkeen ja nauttia tästä.Miettiä sitä mitä minulla on. Minulla on ystävät edelleen tukemassa, minulla on elämäniloa jäljellä, minulla on kalifornian matka edessä, minulla on työpaikka,minulla on säännölliset tulot, minulla on kaunis huone,minulla on hyvä kroppa, minulla on upeita vaatteita, näytän hyvältä. Mutta eniten olen onnellinen siitä, että fiilikseni on hyvä.

 

Oikeastaan miehistä vielä sen verran etten edes pysty kuvitella mitään juttua kenenkään kanssa. En edes pysty kuvitella, että flirttailisin kenenkään kanssa. En pysty ajatella miehiä juuri nyt. Sen takia tässä onkin päällimmäisenä helpotus: Olen vapaa siitä. Tämä vie aikansa ennen kuin totuttelen olemaan yksin, mutta uskon, että se on sen arvoista. Olen kokenut shoppailun erittäin terapeuttiseksi. Minusta on ihanaa leikitellä eri tyyleillä. Minusta on ihanaa näyttää hyvältä. Pukeudun ennen kaikkea itseäni varten ja tuon persoonallisuuttani esiin. Rakastan vaatteita. Ja kenkiä.

 

Sain muuten tietää, että hengailen Justinin kanssa Kaliforniassa;)

 

Can't wait!