Mulla on niin paljon ajatuksia etten saa niitä oikeastaan edes puettua sanoiksi, enkä edes tiedä mistä alottaisin.

Mä aloitan nyt vanhalla teemallani teemallani eli siitä, että mä olen yksin. Mä olen kuitenkin pyrkinyt kaikin tavoin käyttämään tämän ajan siihen, että tutustun itseeni ja yritän ymmärtää kuka oikein olen ja mitä minä todella tahdon - se ei ole aina niin itsestään selvää. Mä olen kokeillut kaikenlaista ja yrittänyt kuunnella ihan oikeaa sisintäni ja edetä sen mukaan ja tehdä elämässä asioita sen mukaan mitkä tuntuvat parhaimmilta. Ja jos menee pieleen, niin se juttu ei ole mua varten.
 
Viime kuukausien tavoitteeni onkin ollut "Olet itsesi paras ystävä" ja olen tehnyt itseni kanssa asioita joita olen tahtonut aina tehdä parhaan ystäväni kanssa. Tää mun niin sanottu inspiraati lähti liikkelle siitä, kun saliystäväni sanoi mulle etten mä tarvitse ketään matkakaveria ulkomaille, sillä mähän olen itseni paras ystävä - Totta! Mä olen käynnyt rannalla useasti yksin ottamassa aurinkoa,mä olen käynyt shoppailemassa yksin ja tehnyt kaikkea muutakin mukavaa yksin ja mä nautin näistä joka kerta enemmän! Ei sitä ennen tullut edes miettineeksi, että hetkonen, mähän voin itse vaikuttaa hyvinkin paljon elämääni ja sen sisältöön. Ei mun tarvitse odotella kettän, joka tulisi hakemaan mut kotoa ja viemään eri paikkoihin. Mä voin itse tehdä sen yhtä hyvin ja mun rohkeus kasvaa.
 
"Itsesi paras ystävä" tarkoittaa käytännössä sitä, että on oman itsensä vanhempi.
 
Ottaa vastuun tunteistaan.
 
Haluatko hallita tunteitasi vai olla niiden orja?
 
Nosta itsesi ylös. Positiivinen itsejuttelu. Tutustu itseesi paremmin; Pelot, intohimot, fantasiat yms.
 
Ole sinä. Tykkää itsestäsi. Luota itseesi. Nauti löytämällä sisäinen kauneutesi!
 
Ole rehellinen itsellesi. Älä yritä olla kukaan muu. Ole ylpeä itsestäsi!
 
Mä tein tänään ihan älyttömän hyvän päätöksen - Mä vaihdoin salia! Huhhuh! En olisi ikinä uskonut, että niinkin omistautuneena Popin kävijänä joskus vielä vaihtaisin sitä. Nyt mä tein sen ja koskaan ei ole tuntunut näin hyvältä. Jotenkin salille meneminen ei ole enää sellaista jännittämistä: "Onkohan Toni siellä? Onkohan Tonin tunti meneillään? " yms yms. inhottavaa. Mä en tehnyt tota aina edes niinkään tietoisesti. Vasta nyt kun vaihdoin salia huomaan sen vapaan fiiliksen, kun mä en enää mieti mitään erityistä kun menen salille. Tai no tietenkin olen täynnä positiivista energiaa, kun kaikki on niin hienoa ja uutta!
Tonin tyttöystävä vain on siellä. Tai no kuulemma ex, mutta en usko sitä, koska asuvat edelleen yhdessä.
 
Joka tapauksessa mulla on ollut taas jonkin verran helpompi olla viime aikoina yksin. Mähän tapasin Tonin viime viikolla ja harrastettiin sitten autossa aika sanoinkuvaamattoman surkeaa seksiä - ihan liian kuuma, vaikka vaatteita ei ollutkaan. Kokemus sekin. Mua ei edes kaduta ja miksi pitäisi. Mä toisaalta olen tässä miettinytkin, että onkohan mun sisällä mennyt joku juttu rikki, koska musta se on hirveän vapauttavaa, että voin harrastaa välillä seksiä kivan ihmisen kanssa, mutta ei tarvitse sen kauempaa katella? Ja aina kun tää ihminen näkee mut, niin näkee mut parhaimmillaan. JA olen tyydytetty seuraavat pari kuukautta. Onko sitten uusinta? Sen ainakin huomasin, että mä en vain tule toimeen Tonin kanssa - Oli koko aika sellainen olo, että: "Ole hiljaa ja pussaa mua!"
 
Tavallaan kuitenkin joku pieni ääni mun sisällä sanoo, että mä kuljen kaikesta huolimatta väärään suuntaan, koska tää erkaannuttaa mut joka hetki siitä tunteesta, että mä edes tahtoisin tapailla ketään. Tällä hetkellä haluan vain harrastaa seksiä miehen kanssa - sellaisen, joka täyttää mun kaikki kriteerit. Toisaalta kun taas mietin sitä, että kukaan ei oo oikeastaan koskaan pitänyt mua kädestä kiinni ja sanonut, että olen ihana ja pussannut mua ja sen jälkeen harrastettu sanoinkuvaamattoman upeaa seksiä. Tai no Sebastianin kanssa taisi olla jotain ton tyylistä, mutta se oli niin lyhyt aika etten laske sitä. Tai silleen, että mä saisin nukkua jonkun kainalossa ja tuntea oloni turvalliseksi. Ja mä voisin pussata sitä mun miestä aina kun tahdon. Ja laittaa kivoja viestejä kesken työpäivän. Ja olla vain jonkun kanssa - tykätä ja olla tykättynä!
 
Toi asia vaan tekee mut joskus hyvin surulliseksi ja ehkä sen takia onkin niin helppoa hakea hetken huumaa Tonin kainalosta ja leikkiä edes hetken, että asiat ovat kuten äsken yllä kuvailin? Eli, että mulla olisi joku.
 
Mut silti - kaikesta huolimatta mulla on todella levollinen mieli ollut viime aikoina. Olen oikeastaan eniten nyt innoissani siitä, että pääsen muuttamaan omilleni ja mulla on ihan oikeat tulot! Miehistä viis.