Mistä edes alotan? Siitä etten osaa hallita ja hillitä itseäni kun olen juonut pisarankaan alkoholia! Kaikki vihaa mua ja en oikeesti tiedä mitä teen, jotta saan ystäväni kanssa välini kuntoon. Tää on joka ikinen kerta tätä, että saan taas olla pyytelemässä anteeksi, että sori kun taas tuli mokattua. Ja mun tunteeton puoli tulee tässä kohtaa esille, sillä huomaan, että ihan sama. Menkööt välit, ihan sama. Ei jaksa edes kiinnostaa sopia, koska tiedän paremmin kuin hyvin, että teen jatkossa saman jutun. Tää tais olla mun ennätys. Tein katoamistempun alle tunnin sisällä baariin astumisesta! Mä varmaan vihaisin mun kaltaista ihmistä, mutta mä en vain osaa olla koko iltaa saman ihmisen seurassa ilman, että saisin jutella muille ihmisille myöskin. Mä ahdistun sellaisesta. Olen tunteeton paska. KYLLÄ, myönnän sen itsekin. Itsekäskin vielä!

 

Mut hei, mä kävin Tonin luona kylässä! That was a bad mistake! Mä näin kaiken sen mitä en ikinä maailmassa olisi tahtonut nähdä. Mä näin kaiken sen mitä MÄ tahdon elämältä, mutta mä en syystä tai toisesta voi saada sitä. Toni oli muuttanut uuteen asuntoon naisensa kanssa, vastavalmistunut hulppea rivitalonpätkä merenrannalta. Jo pelkkä sisääntulo oli kuin suoraan sisustuslehdestä. Mä näin oikeastaan pelkkää valkoista isoa sohvaa,näyttäviä valaisimia, isoa taulutelevisiota ja isoja peilejä kaikkialla. Ja tietenkin se upuusi Audi pihalla loistamassa. Ja huonekorkeus asunnossa oli varmaan kymmenen metriä. Helvetti mä kihisin kateutta sisäisesti! Ja mitä vielä! He olivat hankkineet koirankin yhdessä! Mä en ihmettelis, vaikka se nainen olis jo raskaana, sillä se asunto oli sen verta tilava. Mä yritän koko aika toivottaa tässä heille onnea, mutta eniten mua vituttaa se, että toi on mun unelma! Toi on se mitä mä tahdon elämältä! Mä erehdyin käymään vessassakin ja mitä mä tietenkin nään siellä suihkuosaston puolella: Porealtaan! Tietenkin! VITTU!

Mun kateus ehkä kihisi sen takia niin pahasti, koska siinä oli kaikki se mitä mä tahdon elämältä, mutta missä mä asun ja kenen kanssa? Mä asun kotona isäni ja veljeni kanssa. Hurraa. Ja hyvä kun on varaa edes ostaa itselleni shampoota, tuollaisesta asunnosta nyt puhumattakaan. Ja jotenkin alkoi vai miettiä, että tuunko mä koskaan saamaan tota samaa? Onko mulla koskaan varaa tollaseen unelma-asuntoon? Ja vielä, että mun mies olis helvetin hyvännäköinen? Ja et mul olis varaa maksaa taksi kotiin baarista? Saanks mä koskaan tota? Ja koira siihen päälle vielä. Mä tahdon kaiken sen, vaikka onkin niin kliseinen haave ja unelma. Mä kuitenkin tahdon sen. Mä tahdon olla se onnellinen nainen, joka työntää lastenrattaita vastavalmistuneella omakotitaloalueella ja moikkailee naapureita. Ja mun mies on sillä aikaa töissä tai tekemässä meille päivällistä. Mitä tahansa. Mä tahdon kaiken tuon.

 

Ja sitten seuraavaksi. Mun sydän revittiin miljooniin. Mulle sanottiin just kaikki se mitä mä oon pahimmissa painajaisissa saanut kuulla. Toni sano mulle, että: "Sä et näköjään oikein löydä sitä nuuskamuikkusta itelles". Mä en muista menikö ihan sanatarkasti noin, mutta siihen se viittas, että mä en oo löytäny miestä ja se oli hieman sellainen: "Voiiih"-tyyliin sanottu. Mä käskin Tonia toistamaan sanomansa, mutta hän sanoi, että unohtaisin vain. Mä en unohtanut. Oon pyöritellyt tota typerää lausetta mielessäni koko päivän. KOKO HELVETIN PÄIVÄN. "Sä et löydä nuuskamuikkusta itelles!" Se on totuus! Ja totuus sattuu näköjään ihan helvetin paljon.

 

Mutta vielä tohon unelmaan rivitalonpätkästä, aviomiehestä, kultaisestanoutajasta, lapsesta, niin nyt tälleen mietittynä, niin mullahan on kuitenkin aikaa toteuttaa tuo kaikki? Onhan?! Toni on mua lähes kymmenen vuotta vanhempi, joten tietenkin hänellä on kaikki tuo! Mä vasta alotan elämääni. Mutta kuitenkin. Mun ei olis koskaan pitänyt mennä niiden luo kylään. Ei koskaan. En edes tiennyt että Toni on muuttanut. Miksen voinut vain olla siinä uskossa, että hän asuu kuten ennenkin - hienosti, mutta kuitenkin tavallisen hienosti. Nyt hän asuu oikeasti hulppeasti. Ja tämä on vain ja ainoastaan KATEUTTA. Olen kateellinen sellaiselle mitä mulla ei ole! En mä Tonia tahdo, mutta tahdon sen kaiken noin päällisin puolin mitä hänellä on!

 

Huhhuh.

 

=(

 

Snif.