Mulla oli nyt vihdoin toinen käyntini Rosen-terapiassa ja siitä on todellakin hyötyä ja tuntuu, että käynnin jälkeen saan rutkasti uusia ajatuksia! Ihan mahtavaa. Oloni on kuitenkin tällä hetkellä hyvin hämmentynyt - mielessäni pyörii niin paljon eri ajatuksia etten pysy edes niiden perässä ja yritän muistella kaikkea terapeutin sanomaa.

Tuli puhetta Englantiin lähtemisestäni, niin terapeutti sanoikin, että jotkut ihmiset pystyvät ilmaisemaan itseänsä paljon paremmin englanniksi. Aivan! Minä pystyn. Rakastan käyttää sanoja I love. Englannin kieli on siitä mahtava, että siinä on niin voimakkaita sanoja kuvaamaan kaikkea  kuten juuri Love, Fantastic, excellent, perfect ja muutenkin tuon tyylisiä sanoja käytetään paljon. Olen oma itseni kun puhun Englantia.

Mutta niin ja suurimmaksi ongelmaksi on minulle muodostunut se, että olen ehkä joskus liikaa muiden vietävissä ja yritän mielistellä liikaa. Se on joskus ollut minulle hyvä juttu - silloin kun olin lapsi, niin se suojeli minua siltä ettei mieleni olisi romahtanut. Mä istuisin nyt muuten mielisairaalassa. Mä saan olla oma itseni ja mun pitää olla. Nyt olen aikuinen ihminen ja vastaan itse itsestäni. Mun ei tarvitse miellyttää edes äitiäni. Minun ei tarvitse saada äitini hyväksyntää teoilleni. Olen itsenäinen aikuinen nainen! Mutta nyt tämän terapian ansiosta pyrin siitä eroon ja se tapahtuu ihan pieni askel kerrallaan. Vähän niinkuin tupakan polttaminen - välillä tekee mieli paljokin ja joskus saattaa sortua, mutta siitä pääsee koko aika pikku hiljaa irrottautumaan. Tämän päivän saldo: Ketä olen tänään mielistellyt ja yrittänyt liikaa? Mielistelyä on esimerkiksi silloin se, kun teen jotain mikä on täysin halujeni vastaista(istun kynttiläkutsuilla vaikkapa), vaikka voisin käyttää aikani paljon paremmin. Mulla ei tule tästä päivästä mieleen mielistelyitä, koska tein kaiken siten miten tahdoin ja muuttohommiakin tehdessä huomasin, että se kävi liian rankaksi, joten jätin asiat suosiolla seuraavalle päivälle.

Mä odotan Englannin matkaa ihan innoissani, koska en yksinkertaisesti tiedä yhtään mitä odottaa! Kaikki on niin uutta ja erilaista ja koko elämäni tulee muuttumaan kertaheitolla. Mä aion ottaa tämän haasteena. Jos mä en viihdy siellä, niin ainakin tiedän, että tällaiseen paikkaan en enää koskaan tahdo ja osaan jatkossa valita toisin - sitten olen vain kokemusta rikkaampi. Mä odotan innolla, että tutustun uusiin ihmisiin. Mä todella toivon, että löytäisin myös ystäviä joiden kanssa hengailla, vaikka hiukan epäilen sitä löydänkö sieltä lähimainkaan ikäistäni seuraa? Saatika lainkaan samanhenkistä! Toisaalta olisihan sekin aika unelmaa mennä sinne ihastua ja rakastua:-)

Mä olen huomannut erään hienon asian - mä olen ihan mielettömän kaunis kaikin puolin.

Mulla on just sellainen vartalo mistä en voisi olla enempää tyytyväisempi.

Mä olen kasvoista todella kaunis.

Mä arvostan älyttömästi mun ajatuksia ja omaa maailmankuvaani. Mä olen monesti huomannut, että jos puheessani vähättelen itseäni, niin pyrin mahdollisimman nopeasti korjaamaan sen, koska mielestäni siihen ei ole koskaan todellista syytä tai tarvetta. Mä arvostan itsessäni älyttömästi pyrkimystäni positiivisuuteen ja yleiseen henkiseen tasapainoon, sellaiseen sisäiseen hallinnantunteeseen. Mä tahdon jatkuvasti kehittää itseäni, jotta olisin parempi ihminen. Tahdon jatkuvasti oppia uutta. Tahdon ymmärtää muita paremmin ja olla parempi tytär/ystävä/työntekijä/tuttava jne. Mä otan kaiken vastuun teoistani.

Se on vain mahtava fiilis katsoa itseänsä peilistä ja huomaa, että tekee just sitä mikä on oikein ja on just sellainen niin kuin tahtoo olla. On vain todella tyytyväinen ja kiitollinen siitä mitä on ja mitä on annettu ja kehittää niitä.

Ja muistaa sanoa aina Kiitos. Aina. Kaikesta. Kiitos.

Mikä siinä on niin kamalan vaikeaa? Miksi on niin vaikea sanoa toiselle ettei yksinkertaisesti kiinnosta?

Mä olen tavannut nyt tämän Mikan pariin kertaan, mutta jostain syystä en ole vain syttynyt. Siis en tajua miksi en pidä siitä ihmisestä sillä tavalla. Tää Mika on ikänsä puolesta jotenkin niin kypsä kaikin puolin, kohtelias ja jotenkin vain niin hyvä tyyppi. Ei mitään typerää pelleilyä, eikä mitään salamyhkäilyjä, vaan se ihminen on oikeesti just sitä mitä se on. Mä tiedän ettei se pelaile mun kanssa mitään. Jotenkin mulla on sen ihmisen kanssa sellainen kiva olo, mutta en mä voisi kuvitellakkaan seksiä sen ihmisen kanssa. Tavallaan tunnen itseni myös aika petturiksi sen takia, koska mietin näitä asioita mielessäni ja toisella ei mitään hajua näistä. Mä tunnen itseni ihan hirveäksi. Kun toinen sanoo, että olisi ihanaa matkustaa yhdessä ulkomaille, ihan vaikka tässä muutaman viikon sisällä, niin mä tunnen sisälläni ainoastaan ihan ääretöntä ahdistusta ja ikään kuin mun pitäisi olla jotain muuta kuin olen. Mun pitäisi feikata tunteeni. Mun pitäisi esittää enemmän kiinnostunutta kuin olen. Ja se huono juttu tässä on myös se, että Mika on Tonin hyvä kaveri(Toni, tämä ensi-ihastukseni), niin saan kuulla siitä ihmisestä enemmän kuin usein ja sekin ahdistaa. Toisaalta eihän mulla ollut mitään kovin kummoisia tunteita Toniakaan kohtaan silloin kun tapasin hänet, mutta mä olin silti omalla tavallani ihan pilvissä. Mä tirskahdin jokaisesta viestistä ja jokaisesta puhelusta, jonka hänen kanssaan kävin. Mutta muistan silti senkin ajan jolloin en ollut vielä harrastanut seksiä hänen kanssaan, niin ajattelin etten koskaan tule pystymään siihen. Mä muistan myös senkin, jolloin näin Tonin ensimmäistä kertaa ilman paitaa ja olin ihan paniikissa, koska mulle Toni oli kuitenkin aikuinen mies ja kaikki seksuaalinen toiminta(myös ilman paitaa näkeminen) oli erittäin jännittävää ja ennen kaikkea uutta, ehkä jopa sellaista johon en ollut vielä valmis. Mä en myöskään pitänyt alussa Tonin ulkonäöstä lainkaan. Mutta kaikesta huolimatta se ihminen veti mua puoleensa kuin magneetti. Ja mulla oli ihan ääretön miellyttämisen tarve Tonin kanssa, mutta tekikö se mulle hyvää? Ei.

Tavallaan sitä miettii onko itsessä jotain "vialla", koska pakoilee syvällisempää suhdetta näin paljon. Mä olen kuitenkin aika tunneihminen ja tahtoisin uskoa siihen mitä mun sydän sanoo, ei siihen mikä olisi loogisesti ottaen paras kumppani minulle. Mutta entä jos mun sydän valehtelee ja tapaan vain sellaisia miehiä, jotka eivät tahdo oikeasti olla kanssani, mutta sydämeni taas tahtoo olla näiden? Tässä kohtaa sopisi soida Whitney Houstonin kappale "How will I know". Mä tiedän, että Mika tahtoisi olla oikeasti kanssani ja mä näen ja tunnen sen paremmin kuin hyvin. Jossain aikaisemmassa blogitekstissäni mietin kuumeisesti tiedänkö mä milloin mies on tosissaan kanssani, niin nyt voin sanoa, että kyllä mä tiedän, mutta en vain tahdo aina uskoa sitä,jos se ei ole sitä mitä mä tahdon. Jos mä tahtoisin tavata Mikan tänään, niinmä pystyisin, koska tiedän, että Mika on lähestulkoon aina valmis tapaamaan mut. Tai jos tahtoisin mennä sinne yöksi, niin sekin onnistuisi. Mutta mä en tahdo. Jos mä oikeasti tahtoisin olla jonkun ihmisen kanssa, niin tuskin se tällaista olotilaa aiheuttaisi? Tavallaan jopa osittain vihaan itseäni tämän takia, koska mä kiinnostun oikeasti harvasta ihmisestä. Okei, korjataan sana viha pois. En mä todellakaan vihaa itseäni, mutta se on hyvin turhauttavaa. Se on hyvin turhauttavaa tavata jatkuvasti niin sanotusti vääriä ihmisiä tai sellaisia ketkä eivät aiheuta mulle mitään tunnereaktiota. Kyllä mä tahtoisin katsoa tulevaa kumppaniani siten, että olisin vain silleen, että vau. Ja tämä ei nyt perustu ulkonäköön, sillä sellaisen hyvänolon-tunteen voi aiheuttaa myös ihminen, joka ei välttämättä ole fyysisesti yhtään sellainen mitä aiemmin olisin kuvitellut.

Tänään on ollut ihan hullu päivä töissä, että vieläkin hymyilyttää. Mä kävin aamulla kampaajalla ja se oli ihan mahtavaa. Mä kävin värjäyttämässä siellä omat hiukseni ja pidennykset ja niistä tuli ihan mahtavat! Musta tulee taas pitkähiuksinen ja mun itsevarmuus on jälleen taivaissa.

Mä olen käyttänyt ihan hirveitä summia mun ulkonäköön eli pääasiassa hiuksiini, mutta en aio sekuntiakaan katua sitä, sillä mun olo on mitä mahtavin. Miksi en voisi käyttää rahojani itseeni ja omaan ehostukseeni? Mä olen sinkku ja vapaa ja mun tehtävänä on silloin näyttää hyvältä ja nauttia elämästä kaikin tavoin.

Elämästä saa paljon enemmän irti, kun näyttää vähän paremmalta itseltään.

Mulla on viikonloppuna tiedossa juhlat ja en jaksa odottaa!