Mä olen tänään taas miettinyt elämääni hyvinkin paljon. Oikeastaan mennyttä elämääni ja sen kulkua. Mä sanoisin, että mulla on ollut hieno elämä tähän asti, minun näköiseni. Mä oon kokenut paljon ja mitä onkaan vielä edessä!

Olen miettinyt Toniakin hyvin paljon, mutta lähinnä siinä mielessä, että mitä olen kokenut hänen kanssaan - hän on antanut minulle paljon hyviä muistoja, varsinkin kun mietin ensimmäistä kuukautta minkä tapailimme. Se oli kaikki vain niin suloisen viatonta silloin. En saa mielestäni sitä hetkeä, kun hän tarttuu minua kädestä ja kysyy olisiko minulla edes 5minuuttia aikaa jutella. Minulle?! Miksi kaupungin parhaimman näköinen mies juttelee minulle?! Mä olin niin häkellyksissäni ja samalla niin onnellinen, vaikka olin satavarma, että siihen se jäisi. Muistan miten hihkuin ystävälleni, että kyseinen henkilö tuli juttelemaan minulle! Olin niin onnellinen. Ja olen onnellinen edelleen, kun mietin sitä hetkeä. Tai ensimmäistä kertaa, kun menin hänen luokseen. Kaikki oli niin hienoa ja ihmettelin vain suu auki koko aika, että mitä minä täällä teen. Ujostelin myös älyttömästi. En uskaltanut puhua hirveästi, joten Toni hoiti puhumisen. Ja muistan kun ensi kertaa suutelimme - en vain saa sitä tunnetta pois mielestäni. Oli kuudes tapaamiskertamme ja sekin oli loppumaisillaan. Olin totaalisen allapäin, sillä hän ei ollut suudellut minua ja olin siinä vaiheessa varma ettei hän edes tahdo ja, että tämä oli tässä. Sitten kun olin eteisessä laittamassa kenkiä jalkaani Toni tulee siihen ja ottaa vyötäröstäni kiinni ja kysyy nähtäisiinkö huomenna. Minä siinä sitten saan jotain mumistua, että juu sopiihan se. Sitten se tapahtui. Toni halasi minua, jonka jälkeen hän alkaakin suudella minua. Siinä sitten pussailimme varmaan pari tuntia. Jotenkin vain paikka ja aika katosivat. Kello oli varmaan lähemmäs puoliyön ja seuraavana aamuna töitä. Ihan sama, olin niin taivaissa. Ja sekin oli niin suloista, sillä me vain pussailimme! Emme edes lääppineet toisiaamme! Oman ikäiseni tuntuvat heti olevan tisseissä ja perseessä kiinni, mutta Toni vain siveli selkääni. Mulla oli mun paita, mikä oli selästä avoin. Olisin voinut jäädä siihen loppuelämäksi pussailemaan, mutta kun sain lähdettyä kotiini päin, niin pian puhelimessani olikin viesti: "Oli ihanaa pussailla sun kanssa!<3".

Musta kaikkia ihastumistarinoita on ihana muistella, sillä saan niistä älyttömän hyvän olon. Mä alan uskoa taas huomiseen, sillä kaikki tollaset tulee niin totaalisen puun takaa. En olisi silloin vuosi sitten ikimaailmassa uskonut, että kukaan mies tulee mulle tolla tavalla juttelemaan, mutta tuli kuin tulikin. Eli yhtä lailla mistä tiedän mitä tapahtuu huomenna. Ehkä kohtaan prinssini huomenna, ehkä ylihuomenna. Ehkä en koskaan, ehkä vuosien päästä, mutta sen tiedän, että elämä osaa yllättää ja hyvä niin. Tai kun mietin Valtsua, niin se vasta tulikin puun takaa! Ja silloin kun näin ja juttelin ensimmäistä kertaa hänen kanssaan, niin olin varma ettei sellainen mies koskaan vilkaisisi minua _siinä_ mielessä. Mutta kuinka ollakkaan sain hänetkin kiinnostumaan itsestäni. Se onkin sitten jo toinen tarina mistä olen tän blogini alkuosiossa kertonut enemmän:)

Eniveis, ihana muistella aikaa jolloin oli niin onnellinen, että oli lähemmäs pyörtyä. En mä haikaile tota aikaa takaisin, mutta joskus haikailee sitä tunnetta takaisin - se on vain jotain sanoinkuvaamatonta. Mä olen hirveän onnelinen nytkin kun mietin tuota aikaa elämässäni, vaikka se onkin ohi ja molemmat olemme menneet eteenpäin. Tai no, kai meillä on ikuisesti joku pieni ihastusside välillämme, ihan molemminpuolin, mutta kait se on vain positiivista. Ja mä olen oikeasti onnellinen Tonin puolesta, että hän on löytänyt rinnalleen naisen, josta mahdollisesti pitää niin paljon, että tahtoo perustaa tämän kanssa perheen. En mä ole edes enää kateellinen, sillä tiedän, että pystyn saamaan saman jonkun toisen kanssa sitten joskus kun on sen aika.

 

I'm still loving you like it was the first time
I'm still loving you like it was the first time

Woah woah, I will never leave ya
Woah woah, I will never leave ya

 

Mulla on viime aikoina ollut todella hyvä fiilis. Tuntuu, että itsetunto/itsevarmuuskin on kasvanut, sillä varsinkin töissä mun ei enää tarvitse vain seurata muita, vaan monet muut joutuvat seuraamaan minua, sillä tiedän jo hommat ja neuvon tarvittaessa. Saan kai siitä jotain ihmeellistä tyydytystä, kun voin neuvoa miten asiat tehdään tai puuttua muiden virheisiin.

Mulla on tänään rakastunut olo, ihan kuin olisin rakastunut. Mä en kuitenkaan ole, valitettavasti. Tää kevät ja kaikki valo saa vain hormonit hyrräämään ja mielen hymyilemään! Ja onhan noita vanhoja muistoja hauska muistella ja miettiä sitä kuinka hehkuikaan onnesta. Mä voin hehkua vieläkin jos vain tahdon.

Mikä ihme siinä on, että olen nähnyt viime aikoina älyttömästi unia Mikasta? Tää on todella outoa, koska enhän mä edes suostunut silloin ulos sen kanssa. Silti olen nähnyt vaikka millaisia unia hänestä.

Elämä on ihmeellistä...